Eskarimekko

Tyttären kaapissa on vino pino vaatteita, mutta eskariin kelpaa edelleen ylle vain muutama mekko. No, kun kerran kaapissa on mieluisa malli, niin piirretään siitä sitten kaavat, suurennetaan hiukan ja ommellaan tytön valitsemasta kankaasta. Luulisi kelpaavan!

Alkuperäinen raglanhihainen tunikamekko on kirpparilöytö, Lindexin mallistoa muistaakseni. Siitä sitten piirsin kaavat ja suurentelin vähän että on kasvunvaraa. Helma sai lisää pituutta kunnon polvipituiseen mekkomittaan saakka. Keskiosan resori ei ole ihan vyötäröllä vaan laskeutuu hiukan lanteille. Kangas on kirpparilöytö napakkaa interlocktrikoota. Koko on varmaankin n. 122/128 cm, hiukan reilu vielä mutta hyvin pidettävissä kumminkin. Ja kelpasihan se, heti valmistumista seuraavana päivänä pääsi käyttöön!

Sellainen moka kävi kyllä, että sovitettaessa tyttö ei pysynyt paikallaan sitten yhtään ja tuli mitattua hihan pituus pikkuisen liian naftiksi. Täytyy lisäillä resoria hihansuihin jos meinaa lyhyeksi jäädä!

Tätä kaavaa tulee varmasti käytettyä uudelleenkin!
Seuraavaan mekkoon kankaaksi valikoitui tuleekin Marimekon paksunoloinen trikoo...

Neliöpipoja Kauhajoella!

Tein muutaman neliöpipon, jotka löytyvät Kauhajoen suoramyyntihallista. Teen vielä lisääkin, myös tyttömäisemmistä kuoseista kunhan ehdin! Pipoja on kahta kokoa.

Käykäähän Kauhajoen suunnalla asuvat nappaamassa parhaat päältä!

Päällinen on näissä joustofroteeta tai puuvillavelouria ja sisäpuoli kaikissa trikoota. Jokaisessa pipossa on myös pieni heijastinmerkki sivussa. Heijastinkangas on EN 471-hyväksyttyä.



Koristusta ja korjailua

Muistaako joku tämän?

Mekko käväisi muutaman kerran päällä ja sitten tuli stoppi. Kuulemma liikaa ruskeaa. Yhteistuumin sitten sovittiin, että pinkeillä koristeilla tilanne korjaantuu ja mekosta tulee taas kelvollinen. Niin sitten tehtiin. Pinkkejä sydämiä ja tähti helmaan ja söpösestä sydännauhasta rusetti rintaan. Taas kelpaa.

Toinen mekko kaipasi myös sydämiä, mutta eri syystä. Tunikamekko on tyttären suosikki, jos saisi itse päättää niin pitäisi lähes yksinomaan sitä. Kirpparilta se on meille kotiutunut, ja siinä on edessä aika rumasti korjattu reikä. Periaatteessa paikka on aika huomaamaton mekkoon sulautuvan värityksen ansiosta, mutta kun se on kerran silmilleni hypännyt, se voisi olla vaikka kirkkaankeltainen, niin se minua häiritsee. Siis sydämiä lisää, kiitos!

 Nyt on mekko minunkin mielestäni superkiva! Niin kiva, että tein siitä kaavat ja tyttö sai toisenkin samalla kaavalla tehdyn mekon. Ja saa vielä kolmannenkin! Toinen on siis jo valmis ja toinen vasta kankaana kassissa. Näistä bloggaukset myöhemmin.

muoks! Kyllä: ujo tyttönen uskalsi marssia kirkon käytävää 150 häävieraan keskellä kahden muun morsiusneidon kanssa! Täytyy sanoa että olin tosi ylpeä tytöstäni!

Muistikirjasta matkapäiväkirjaksi

Saimme kutsun Tärkeiden Ihmisten syksyisiin häihin. Elettyä elämää on jo mittarissa, joten häälahjaa on vaikea keksiä ja pelkkä seteli tuntuu kovin persoonattomalta. Mutta jotain pientä piti saada aikaan.

Tiimarin muistikirja, ihan tavallinen, A6-kokoinen. Prätkäilevälle ja matkustavaiselle parille saattaisi olla mukavaa laittaa reittejä ja matkan tapahtumia muistiin matkapäiväkirjaan. Joten tuunauksesta tuli tälläinen:

 

Oma tyttö pääsee morsiusneidoksi jos vain uskaltautuu eikä mene pupu pöksyyn!

Onnea S & T!

Dyykkarin unelma

Muutama vuosi takaperin olimme koiran kanssa syksyisellä lenkillä ja kuljimme ohi paikan, johon valitettavasti joku taho kippaa kaikkea roskaa. Siellä akkujen, patjojen, sähkökaapeleiden ja muun roskan seassa odotti todellinen helmi...no, minun mielestäni ainakin!

Mäntyinen jatkettava lastensänky käytännössä priimakunnossa! Ei mitään vaurioita, ihan hiukan käytön kolhuja vain. Se oli varmaan tuotu sinne juuri ennen käyntiämme, sillä edes jalat eivät olleet tummuneet, kostuneet tai millään lailla vahingoittuneet, puhtaan puun tuoksu kauttaaltaan! Loppu on arvattavissa. Koira autoon, perhe kotiin, autosta takapenkit alas ja äkkiä hakemaan sänky kotiin. Se ei tarvinnut kuin pyyhkimisen, uuden patjan ja oli käyttökunnossa. Ja tarvetta sängylle oli lähiaikoina tiedossa, pinnasängystä luopuminen koittaisi kohta. Tälläisenään pikkumies koisasi sängyssä näihin päiviin saakka.

Miksi ihmeessä joku kippaa metsään kunnossa olevan lastensängyn? Ruuvit tallella ja kaikki.

Luulisi ottajia löytyvän. No, tämä oli minun tuurini ;D.

Nyt muutettuamme mäntyinen väri ei oikein miellyttänyt (minua, pojalle kelpaa hyvin),  mutta onneksi maalit on keksitty!

Siniharmaata kalustemaalia pintaan ja huoneen koristeeksi hankittuja tapettikuvia sängyn päätyihin ja sivuun. Ei tule samanlaista sänkyä heti vastaan. Poikakin on mielissään, kun sai itse päättää mitä mihinkin kohtaan laitetaan.

Uusi sänkynne, sir!

Melkein kuin ferrari

Eli toiselta nimeltään eskarimekko. Pinkkiä ohutta puuvillacollegea ja applikointi sekä hihansuukanttaukset pinkkipilkkuista collegea. Kaavan pohjana on Ottobre 4/2011 -lehdestä peräisin oleva carrot muffin -tunika omin muokkauksin höystettynä. Tyttö valitsi kankaat itse laatikoiden kätköistä (molemmat kirppislöytöjä) ja halusi applikointikuvaksi hevosen. Ja mistäs muualta hyvän mallikuvan saikaan kuin uusista tapeteista.

 

Alkuperäisessä tunikassa edessä ollut koriste ja taskut piti kuulemma jättää pois ja laittaa tilalle applikointi. Itse olisin halunnut laittaa kuvan helmaan mutta tilaaja halusi toisin... Omin nokkineni menin lisäämään helmaan pituutta, jotta saadaan tunikasta mekko. Lopputulos on kyllä kiva ja onneksi tyttärenkin mieleen!

Tein aika orjallisesti ohjeen mukaan, mutta ensi kerralla teen kuten ennenkin ja huolittelen hihansuut vasta kun sivusaumat on ommeltu. Paksun sauman tikkaaminen litteäksi ei kertakaikkiaan onnistu omaa silmää tyydyttävällä tavalla!

Vauhdikkaille herroille

Muutamat bokserit sain vihdoin viimein valmiiksi. Jihaa! Korkataan kuohari!

Yhdet raidallisista jämätrikoopaloista ja toiset Metsolan joustiksesta omalle pojalle...

...ja serkkupojille Metsolan joustiksesta samanlaiset. Keltaresoriset kokoa 110 cm ja vihreäresoriset n. 122/128 cm. Kaava sama kuin näissä aikaisemmissa.

Seuraavaksi tyttärelle eskarimekkoja. Nykyisin kelpaa vain pari tiettyä mekkoa (huh sitä vänkäämistä aamuisin...), alkavat varmaan jo ajatella että tytön vaatekaapissa on 2 mekkoa eikä muita vaatteita ollenkaan. Toivotaan että nämä kelpaavat kun valitsi itse kankaat!

Jos kerhoon haluat mennä nyt...

Uskottava se on, että se vauveli, joka oli nyyttinä sylissä hetki sitten, on nyt papupata pikkumies ja aloittaa kerhotaipaleen. Tossut on hankittu mutta kerhokassi uupui vielä. Reppuja metsästin kaupasta, mutta jäljellä oli vain keijuja ja prinsessoja. Ei uponnut, miksiköhän?

Vihdoinkin jotain ommeltua ja vieläpä valmista! Junamiehelle junakassi, tietysti. Samasta puuvillakankaasta kuin tämä päiväpeitto. Kassi on käännettävä ja toinen puoli on vihreää enstexiä. Sisällä pikku tasku junakankaan jämäpaloista.

Tossut kassiin, eväät perään ja kerhoilemaan!