Tykkää tästä blogista

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Silitettävät strassikuvat: Kuvien kiinnittäminen kankaalle





Näin kiinnität strassikoristekuvat kankaaseen tai valmiiseen vaatteeseen:








Aivan ensimmäiseksi tarkasta kuva. Joskus kivet liikahtavat hieman tarran alla, sillä ne eivät ole siinä kovin tiukasti kiinni. Jos huomaat kiven liikkuneen, liu'uta liikkunut kivi paikoilleen painamalla kynnellä muovin päältä. Erityisesti isot kuvat ovat herkempiä kivien siirtymiselle.







Poista valkoinen taustamuovi varovasti, jotta strassit eivät liiku. Jos jokin kivi siirtyy paikoiltaan, siirrä se takaisin.
















Kiinnitä kuva kankaalle haluamaasi kohtaan. Jos kuva meni vinoon tai haluat vaihtaa paikkaa, voit irroittaa ja siirtää sen varovasti. Jätä kirkas muovi paikoilleen.














Laita kuvan päälle leivinpaperi, ohut puuvillakangas tai vaikka ohut keittiöpyyhe. 








Kuumenna silitysrauta. Valitse lämpötila pohjakankaan mukaan.
Paina kuumalla silitysraudalla kuviota paperin/kankaan päältä n. 10-20 sekuntia kerrallaan. Pidä rauta liikkumatta. Älä käytä höyrytoimintoa.
Nosta silitysrauta ja paina kuviota toisesta kohdasta kunnes olet käsitellyt koko kuvan. Lopuksi voit vielä silittää koko kuvan alueelta. Voit myös tarkistaa välillä miltä kuvan kiinnittyminen näyttää, vieläkö tarvitsee painaa raudalla lisää.
Huom! Tekokuituisia ja arkoja materiaaleja, jotka vaativat alhaisen silityslämpötilan, voi joutua painamaan raudalla kauemmin jotta strassin liima sulaa kiinni kankaaseen. Tarkkaile aina silittäessäsi kangasta ettet pidä rautaa paikallaan liian kauan. 




Ota leivinpaperi/kangas pois ja anna kuvion jäähtyä kunnolla.

Kun kuvio on jäähtynyt, poista kirkas tarramuovi varovasti. Jos näyttää, että jokin kohta on jäänyt kiinnittymättä, laita tarramuovi sekä leivinpaperi/kangas takaisin ja silitä uudelleen.











Valmista! Kuvio on pestävä ja kestävä, suosittelemme että peset vaatteen nurin käännettynä.



Strassikuvia löydät verkkokaupasta, klik!

Nämä ohjeet löydät tulostettavassa muodossa täältä, klik!


lauantai 28. syyskuuta 2013

Tangobling!


Kuva: Iltalehti

Ystävälläni on vajaat 3-vuotias tytär, joka on suuri tangofani. Nimenomaan Heidi Pakarinen on hänen suosikkinsa. Hän kuulemma istuu sohvalla juhlamekko päällä ja katselee tangofinaalia uudelleen ja uudelleen. Koska juhlamekkoarsenaali ei monillakaan ole kovin mittava, ja jatkuvassa käytössä se paras mekko on altis saamaan siipeensä, piti tytön saada tangonkatseluhepenemekko. Ja mekon kuulemma piti muistuttaa Heidi Pakarisen tangofinaalissa pitämää iltapukua. Piti olla bling blingiä ja tanssihelmaa. Ja ehdottomasti täyspitkä. 
Ihana ipana, ja tarkka siitä mitä haluaa.






Hiukan pään raapimista aiheutti se seikka, että mekko iltapuku ei voi olla kovin monimutkainen, jotta se on helppo pukea ja riisua. Olkaimeton asu ja kaksivuotias eivät myöskään mahdu samaan lauseeseen. Sovittiin siis lyhythihaisesta mekosta, yksinkertaisesta yläosasta, metsästettiin sopivasti bling kangas ja googlattiin kyseinen iltapuku netistä, ei välttämättä tässä järjestyksessä.


Mekko ei halunnut tulla ommelluksi, ei sitten millään. Kankaalla tuntui olevan oma tahto - eikä se ollut sama kuin minun tahtoni. On ihme että se valmistui - mutta toisaalta se onkin ommeltu melkein kaksi kertaa. Aloin jo pelätä ettei kangas riitä. Mutta sain niskalenkin tuskallisen liukkaasta kankaasta ja tein kaksivuotiaan tangofinaalinfanitusmekon.

Ei 100% samanlainen kuin idolin mekko, mutta samaa väriä, tyyliä, blingiä ja tanssihelmaa löytyy. Kuva tosin ei anna helmalle oikeutta, joka on samaa tyyliä kuin Heidin mekossa, vaikkakin "vain" kolmekerroksinen.







Jäljelle jääneestä suikaleesta tein huivin/vyön, joka on ylläolevassa kuvassa rusetilla - ja on siis irrallinen - ja pikku tilkusta pussukan tangonkatseluaarteiden säilyttämistä varten. On muuten iso ero sillä, ottaako kuvan salaman kanssa (vasen puoli) vai ilman (oikea puoli), mutta bling-efekti ainakin näkyy!



Jännittää, minkälaisen vastaanoton mekko saa.

keskiviikko 28. elokuuta 2013

Messuilemaan!

Ruokamessut Kauhajoella

Huomenna tämä tyttö pakkaa auton ja lähtee kohti Kauhajoen Ruokamessuja. Messuilla vierähtääkin sitten koko viikonloppu. Viime vuonna olin mukana ensimmäistä kertaa ja oli kivaa! 




Ruokamessut -nimi on hiukan harhaanjohtava, sillä ainakin puolet messutarjonnasta on käsityöläisten tuotteita. Mutta kyllä siellä on myös toinen toistaan ihanampia herkkujakin! Jos yhtään lähistöllä liikut, tule moikkaamaan ja vaikka hakemaan uusi kukkaro, pipo tai ihana puulelu! 



Pöydästä löytyy mm. muutama ihan uusi pitsilaukku (joita on tosiaan vain muutama, nämä näyttävät lähtevän käsistä!)



Nämä pitsilaukut ovat jo lähteneet maailmalle.

Messujen tiimoilta meitsi pääsi ihan lehteen saakka.



Ja jos et liikuskele pohjanmaan lakeuksilla vaan singahtelet pääkaupungin hulinassa, tee lauantaina visiitti Kampin Narinkkatorille. Sieltä löytyy klo 10-18 Suomen Käsityöyrittäjien Käsityökortteli -tapahtuma.

Takuuvarmasti kotimaassa valmistettuja, toinen toistaan ihanampia pienten käsityöyritysten tuotteita! Suosittelen. 

Olisin itsekin tuotteineni Käsityökorttelissa, jos se ei olisi osunut päällekkäin Ruokamessujen kanssa.

keskiviikko 14. elokuuta 2013

Kaapistotetris




Meillä tehdään remonttia. Periaatteessa ei mikään yllätys, remonttia on tehty hissun kissun jo muutama vuosi eikä loppu vielä häämötä. Mutta yllätys kuitenkin, tämän viimeisimmän remontin nimittäin piti käsittää vain yhden nurkan, mutta lähti lapasesta heti kättelyssä.







Meillä on ruma keittiö. Ysärikaapit ja niin kauhea muovimatto että se pitäisi lailla kieltää. Mutta kaikki toimii, joten remontilla ei kunnon puolesta ole kiire vielä pitkiin aikoihin. Mietittiin jokunen päivä sitten josko tänä syksynä laitettaisiin hella-leivinuuni, jollainen tässä keittiössä on joskus ollutkin, naapurin mukaan "tosi iso leivinuuni". 
Piippukin on tarkastettu ja kunnossa on, joten...


Ei, meillä ei ole näin siistiä. Kuva on otettu ennenkuin muutimme taloon.
Nyt kyseisessä nurkassa on oli sähköhella. Hellanhan voi tilapäisesti laittaa toiseen paikkaan ja sitten joskus kun tehdään loput keittiöstä niin katsellaan sitten sähköhellan paikka uusiksi. 



Ensin siis siirrettiin hella ja irroitettiin viereiset kaapit. Saatiin muurinkohta vapaaksi ja purettiin levytys, naputeltiin kaakelit ja tasoitteet irti. (Hyvä puhua monikossa, mies teki työn ja minä katselin ja kannustin vieressä). Mukava yllätys, seinästä löytyi helposti vanhat hormiliitosten paikat ja savupeltien aukot, joissa oli vielä sisällä metalliosat.
Lattialla on valtava betonilaatta vanhan uunin jäljiltä perustuksina. Keittiön nurkka näyttää arkeologiselta kaivauspaikalta, vain mammutin luut ja dinosauruksen munat puuttuvat. Mutta sitten...




Lattiasta paljastui suuresti vihaamani vaalean, puhtaanakin likaisennäköisen muovimaton ja lastulevyn alta toinen, überretro muovimatto. Tästä pitää ottaa paloja talteen. Pieniä paloja. Matto on liimattu alla olevaan lastulevyyn todella tiukasti. Ja sen toisen lastulevyn alta pilkotti... vanha, leveälankkuinen, alkuperäinen puulattia 30-luvulta. 

Josko sitä kurkistaisi hiukan? Jospa paljastaisi hiukan lisää? Jos vielä siirtäisi näitä irroitettuja kaappeja lähemmäs toista seinää niin saisi vielä vähän esiin. 
Alkuperäiseen, pitkän ajan keittiöremppasuunnitelmaan ei vanhan lattian esiin kuoriminen kuulunut vaikka muissa huoneissa puulattiat onkin kaivettu muovimaton alta näkyville. Nuo uuninperustuslaatan reunalta pilkottavat lattialankut yksinkertaisesti viettelivät meidät molemmat. 

Remontti otti ykskaks niskalenkin ja ryöpsähti täydellisesti valloilleen. 






Nyt meillä on Super Mario meets tetris -tyylisuunnan keittiö. Joka kerta kun astun loikin levykasojen ja säkkien yli huoneeseen ja väistelen tasojen kulmia ja johtokasoja, kaikki on eri paikoissa kuin tuntia aikaisemmin. Seinäkaapit on irroitettu, alakaapit vaihtavat paikkaa, käynnissä on koko ajan jonkin sortin kaapistotetris: tämä tänne, tuo tuonne, siirretäänpä tätä kaappia hiukan, käännetään tätä laatikostoa, viedään tämä osa ulos kokonaan. Hellan luo pääsee kun astuu tämän kasan yli, kiertää jääkaapin takaa ja näiden kaappien välistä.

Yhtäkkiä 80% astioista oli pakattu laatikoihin (älkää kysykö missä ne laatikot ovat nyt).


Joudun joka kerta keittiössä käydessäni kysymään, missä nyt on haarukat, missä lautaset, missä jauhopurkki, missä leipälaatikko. Hana sentään on paikallaan, vaikka roskiskaappi tiskialtaan alta on kadonnut kuin pieru Saharaan. Hella ei kovin pitkälle kerralla siirry, jääkaappi on niin iso ettei siitä voi erehtyä. Ruokapöytä löytyy eteisestä. 
Muusta en pysy kärryillä.

Mutta lattiasta on poistettu kaikki lastulevyt ja vanhaa puulattiaa peittävä kipsitasoitemönjä on valtaosin kaavittu pois. 



Voi pojat miten hieno lattia tulee esiin ja miten tehokas siippa minulla on!

Mutta hei, kyllä tässä kenttäkeittiömeiningissä pystyi ihan hyvin kurkutkin säilömään!

Survival-meno ei minua haittaa. Saa luvan kanssa olla paikat sikin sokin, voi vain viitata epämääräisesti "kun on tämä remontti..." 



Keittiöremonttihan on toki syypää siihen että kankaita on kasoittain joka paikassa.

torstai 8. elokuuta 2013

Takaisin ruotuun

Elokuu alkoi ja ensi viikolla palataan takaisin arkeen. Koulut alkaa maanantaina, kerho muutaman viikon kuluttua. Aamuherätyksiä ja herätyskellon pirinää. Vielä muutaman päivän on kuitenkin vielä loma-aikaa. Mihin kesä meni? Juurihan se alkoi!

Sain tehdä vuoden täyttävälle neidille juhlamekon. Turkoosia pilkkupuuvillaa, valkoinen vuori ja hiukan pitsiä vuorin helmaan. 






Pitsi pilkahtelee helmasta liikkuessa.










Laitoin mukaan irrallisen rusetin vyötäröpitsistä, jos äitinsä haluaa lisähepenettä. Tai rusetin voi kiinnittää vaikkapa pinniin.








Samaan osoitteeseen meni myös toinen mekko, petroolinväristä sydänvelouria. Oma lempivärini!


Viime viikonloppuna olimme Ulvilassa, Friitala-talon HansaBasaari -tapahtumassa. 



Erityisesti lapsille oli järjestetty monenlaista mukavaa: oli pomppulinnaa ja karusellia, poniratsastusta ja vetokoiria, ilmapallotaikureita, ja Helmiveneen alpakat. Oli ensimmäinen kerta kun alpakoita livenä näin, ja menetin sydämeni täysin. Niin kilttejä, niin pehmeitä, niin rauhallisia. Niitä pitikin käydä moikkaamassa ja paijaamassa kahden päivän aikana monta kertaa!






Ekku ja Jojo, sydäntenmurskaajat

Oli mukava mutta hikinen viikonloppu! Kiitos kaikille kävijöille!



Myyjiä oli sekä ulkona että sisätiloissa.


Muuten, Pompulan puuleluja, mm. palapelejä ja paukkurautoja, saa nyt myös Makeasta Elämästä Ulvilasta. Kauppa on nimensä mukaisesti herkullinen...

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Kädet rakoilla

Ei kesällä jaksa kovin ahkerasti bloggailla, kun koko ajan on jotain muuta :)

Kukkaro-osastolla alkoi olla vakavanlaatuista vajetta. 



Ei kun leikkaamaan uusia. Ihania värikkäitä kankaita on kiva palastella. Sitten, kun pitää ruveta leikkomaan vuorikappaleita, alkaa tökkiä. No hätä, siinä vaiheessa räpytän silmäripsiä ja kysyn mieheltä löytyykö auttamishaluja. Saatanpa piirtää ääriviivat kankaalle valmiiksi, ei tarvitse kuin leikata. Ja löytyyhän apua, useinkin.

Muutamien satojen kukkaroiden kokemuksella ompelupuoli sujuu tauonkin jälkeen rutiinilla, samoin pihdit pysyvät hyvin kädessä, mutta kädet ei totu puristamiseen ikinä. On rakkoa, hiertymää, kipeitä niveliä ja turvonneita sormia. Illalla telkkaria katsellessa ei kovin montaa kukkaroa kerralla viitsi puristaa.


Ensin keksin urheiluteipin kaapin kätköistä. Ei tule hiertymiä tai rakkoja - ainakaan niin pahoja - kun kriittisimmät paikat teippaa. Ensiksi teippasin kahdesta paikasta...

... sitten muutaman kukkaron jälkeen vielä kahdesta ja taas hetken kuluttua vielä kahdesta... 
ei paljoa naurattanut, sama teippaus olisi pitänyt toistaa joka päivä. 
Ja teipin liima jää käsiin, sitä saa jynssätä tosi kovaa pois!


No, hiertymät väheni mutta sormet on edelleen turvoksissa ja kipeät.

Kunnes apuun karauttaa rakas ritarini!


Kauan suunniteltu ja hartaasti mietitty apuväline näki päivänvalon taitavan mieheni toimesta. Hei hei rakot käsissä, so long hiertymät sormissa, soromnoo turvotus ja kipeät nivelet! 
Nyt kehysten puristaminen helpottui ja nopeutui huomattavasti puhumattakaan reilusti hankalammista laukkukehyksistä ja isoista kukkaroista. Hyvin palvelleet pihdit voi päästää eläkkeelle. (Tähän tuuletusta, hurraahuutoja ja muutama voltti.)
Odotettavissa siis iso kasa uusia kukkaroita.

Vaikka blogi on lomaillut, minä olen ommellut. Kuten esimerkiksi tilaustöitä:

 Silmälappu suojaamaan.


Velourhaalarit ristiäislahjaksi

Joustofroteehaalarit, vauvalahja nämäkin.
Tämä oli omalle tytölle nimpparilahjukseksi.

Kesämies-kukkaroita löytyy kaupasta, klik.

sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Juna lähtee!



Minut pyydettiin mukaan Minkiön maalaistorille




Minkiö sijaitsee Jokioisissa ja siellä on mitä idyllisin asema vanhanhaikaisine asemalaitureineen ja -rakennuksineen. Minkiön asema on Jokioisten Museorautatien keskusasema ja museoradalla liikennöivät höyryvetoiset museojunat kesäsunnuntaisin. Sunnuntaikyyteihin pääsee mukaan kuka vaan piletin ostamalla, ja junia ja resiinoita voi myös vuokrata omaan käyttöön. 










Asemalla toimii kesäsunnuntaisin myös kahvio. 














Entisajan tunnelmaa lisää ajanmukaiseen asustukseen pukeutunut junahenkilöstö. 














Tänä sunnuntaina oli Minkiön aseman pihapiirissä maalaistori. Oli erittäin mukava tapahtuma, ilma upea ja miljöö mitä mahtavin. 
Ja yllätys yllätys, puujunia jäi kotiinviemisiksi vain kaksi! Olisikohan ympäristöllä ollut vaikutusta asiaan?






Mukava sunnuntai vietettiin koko perheen voimin, osan ajasta mies ja lapset ajelivat höyryjunan kyydissä Jokioisille ja takaisin. Itsekin pääsin höyryjunan kyytiin viime syksynä. Suosittelen, oli tosi mukavaa! 



Kiitos kaikille kivoille ihmisille, jotka kävitte ostoksilla ja juttelemassa - ja tietenkin myös järjestäjille. Tunnelma oli aivan mahtava. Tulemme mukaan uudelleenkin!



Muistutukseksi itselle, ensi kerralla ei kannata lähteä myyntikeikalle ilman katosta. Rintamus  ja toinen puoli naamasta on... no sanotaanko että minua voisi luulla liikennevalon identtiseksi kaksoseksi... ei voi mitään, tyhmyydestä sakotetaan.